Mulle on tapahtunut jo useamman kerran ihmeellinen, maaginen luovuusvirran ryöpsähtäminen, kun olen PÄÄSTÄNYT IRTI. Kerron kohta, mitä minulle tapahtui eilen.
Mitä irtipäästö oikein tarkoittaa?
Tarkoitan irtipäästöllä sitä, että ajatuksen tasolla päästät irti kaikesta, mitä sinun pitäisi tehdä, olla tai suorittaa, jolloin sun mielessä avautuu tilaa aistia, nähdä mahdollisuuksia ja inspiroitua. Minulla siihen auttaa ajatus IHAN SAMA:
"Ihan sama, vaikka olisi kuinka paljon asioita tehtävänä, nyt mä päästän niistä hetkeksi irti."
Miten se irtipäästö onkin niin vaikeaa, varsinkin juuri silloin, kun eniten olisi sen tarpeessa? 😅
Eli silloin, kun on jo sellaisessa puskevassa, suorittavassa energiassa, ajatuksissa pyörii tehtävälistat, koko ajan on kiire, tekee kauheasti asioita, mutta tuntuu ettei saa mitään järkevää aikaiseksi.
Ihan hengästyttää, kun lukee tuon edellisen lauseen. Kuulostaako tutulta? Jatka lukemista, mulla on sulle inspiroivaa jaettavaa ❤️
Mulla oli tällä viikolla just tuollainen edellä kuvaamani olotila.
Rakastan yrittäjyyttä ja saan käyttää jatkuvasti luovuutta työtehtävissäni. Kirjoitan, kuvaan, luon sisältöä, suunnittelen ja luon valmennusmateriaalia… Mutta joskus tulee niitä hetkiä, kun EI VAAN LÄHDE.
Kun tuntuu, että tarpoo suossa eikä pääse oikein eteenpäin. Ja silloin tulee tunne, että mun on vaan yritettävä enemmän ja enemmän. Mutta tuo tunne on valheellinen! 😅 Ja ainakin itsellä on tapana ylivirittyneessä tilassa ottaa puhelin käteen ja avata some, mikä ei yhtään auta asiaa.
Koska silloin olet jo siinä pisteessä, että sun on tehtävä sun mieleen lisää TILAA.
Silloin tarvitset lisää tilaa ja parhaiten se onnistuu niin, että otat askelen taaksepäin. Pysähdyt hetkeksi hengähtämään ja katselet ympärillesi (konkreettisesti, mutta myös kuvainnollisesti).
Nimittäin mulla on sulle kysymys:
Mitä jos ottamalla askeleen taaksepäin, alatkin kulkea virtaavammin ja vauhdilla eteenpäin? 🔥
Noniin, sitten siihen lupaamaani tarinaan.
Alkuviikko oli siis suossa tarpomista. Tuntui, että mistään ei oikein tule mitään. Sain toki sovitut tapaamiset ja opetukset tehtyä, koska silloin inspiroidun muista ihmisistä. Ihmisten kohtaaminen ja intuitiivinen peilaaminen (eli mentorointi ja opettaminen) on mulle todella luontaista.
Mutta muuten työtehtävät ahdistivat. Mitä tein? Sanoin itselleni, että voin tehdä kevyemmät työpäivät, ei se haittaa. Mutta silti tuntui, että piti jotenkin puskea eteenpäin.
Otin tunteen lopulta vastaan parin päivän välttelyn jälkeen ja annoin itkun puhdistaa. Totesin, että seuraavana päivänä pidän vapaapäivän, en tee mitään töihin liittyvää. Päästin mielessäni irti vaatimuksista.
Eilen siis heräsin aamulla ja mietin, mitä haluaisin päivän aikana tehdä. Itse asiassa tuntui, että haluaisin ehkä vähän tehdäkin töitä, koska vapaapäivän salliminen itselleni oli jo vapauttanut mieleni ja luovuuteni. Mutta pidin kiinni päätöksestäni olla tekemättä töitä ja hyvä niin!
Vitsi mikä fiilis, että voin tehdä ihan mitä vaan, mikä mua just nyt huvittaa!
Mulle tuli tunne, että minäpäs soitan tänään pianoa. Ihan rennosti ja kasuaalisti, ei mitään tavoitteita.
Kävin pianon ääreen ja soitin muutaman soinnun. Hmm. Kuulostipa se kivalta. Aloin improvisoida ja kokeilla sointukiertoon melodiaa. Rytmillinen kuvio löytyi samantien ja melodiaa hetken pyörittelin, kunnes sekin asettui kohdalleen.
Luonnostelin paperille hieman, mikä voisi olla kappaleen rakenne. Halusin, että kappaleen keskellä tulee pätkä ihan eri tunnelmassa, lähdin pyörittelemään sitä soittamalla.
Soittelin siinä sitten puhelimen tallentimeen pari kokeilua, miten kappale voisi rakentua, mikä osa tulla mitenkin. Kuuntelin tallenteet ja huomasin, että paria kohtaa pitää vielä hieman hioa. Aloin myös kirjoittaa nuotinnusohjelmalla kappaletta muistiin.
Sitten kävin kävelyllä, kirjastossa, haahuilin kuvaamassa auringonlaskua. Tulin kotiin ja lähdin tanssitunnille. Kävin saunassa. Saunan jälkeen mietin, pitäisikö mennä jo nukkumaan, mutta vähän vielä kutkutti jatkaa nuotinnusta ja teinkin sen sitten loppuun asti. Kun sain kappaleen valmiiksi, katsoin kelloa: 00:00 ja päivämäärä 11.1. Nää on näitä elämän ihmeellisiä asioita <3
Viimeisenä mietin kappaleelle vielä nimeä. Kappale oli lähtenyt syntymään ajatuksesta “Meri, sen tummuus ja syvyys sekä vastakohtana pinnalla oleva valonpilke”. Mutta kappale ei ollutkaan meri, kun se oli valmis. Kappaleessa oli mielestäni kosminen tunnelma, joten nimeksi valikoitui Saturn.
En malta odottaa, että pääsen jakamaan kappaleeni maailmalle. Pienen maistiaisen postasin jo stooreissa ja sain ihania viestejä ❤️
Painan eilisen kokemuksen syvälle sydämeeni ja tuun varmasti muistamaan sen aina ❤️
Eilinen oli hyvä muistutus itselleni siitä, miksi oon lähtenyt yrittäjäksi: mä saan luoda just sellaiset aikataulut kuin haluan. Ja voin myös muuttaa suunnitelmia intuitiivisesti. Ihan parasta!
Oon lanseerannut itselleni myös ERAKKOPÄIVÄN ja haastan nyt sutkin kokeilemaan! Suunnittele itsellesi erakkopäivä, jolloin et näe ketään, pistät somet pois ja teet vain asioita, jotka siinä hetkessä kutsuvat sua.
Aivan todella iso vaikutus luovuuteen, mä lupaan!
Otatko haasteen vastaan? 😎
Entä ootko sä kokenut irtipäästön voiman luovuuden vapauttajana? Mielestäni se on paras keino avata luovuusblokki. Olisi ihana kuulla, jaa sun kokemuksesi tähän alle 😍
Inspiroivin terveisin,
Mariia
PS. Rakastan jutella ihmisten kanssa luovuudesta, musiikin tekemisestä ja miten luovuutta voi ruokkia. Siksi tarjoan maksuttomia Luovuuden Kartoitus -aikoja, pistä viestiä, jos kaipaat inspiraatiota! 😍 Puhelu ei sido mihinkään, mutta saat aivan varmasti ajateltavaa ja uutta energiaa tekemiseen.
Olipas inspiroiva rustaus ja todellakin otan kokeiluun nää samat keinot itsellä - kiitos ihana Maria! 🥰✨